uuden blogin osoite

Niille jotka eivät tiedä blogini on siirtynyt osoitteeseen:  http://piilosilla.blogspot.com/

ja tämän linkin takaa: piilopaikka

syistä joita siellä lukee en oikein pääse kirjoittamaan mutta twitteriä päivittelen. 

se löytyy yhä tuolta sivusta uudestakin blogista.

että aivan päätöntä hommaa sairaalakamat niskassa ja nokkaletkussa läskeimmässä kunnossa kuin koskaan mutta jatketaan piilopaikassa

pakkohoito part3

Ja niin sain 3kk valittaa etten pärjää kotona ja 1kk että sh ei oo hallinnassa. Tuli läskille nm letku turhan takia ja sit tarkkailu ja nyt oon koko loppuelämän pakkohoidossa os12.part3. Taisi mennä vihdoin perille mun sanat etten pärjää kotona eipähän nakkaa kotiin kokoajan. Helvettiä tää on mutta laitostutaan helvetissä ihan kunnolla.tiesin jo maanantaina et tänään alkaa pakkohoito läski on pakkohoidossa läskimmässä kunnossa kuin koskaan. Ihan sama helvetti jatkukoon pakkohoidossa.ette pääse musta ikinä eroon. Hienoa jee. Een ikinä pihalle enkä muuta ikinä enää. En lähe pois koskaan. Koskaan. Irtisanon tuon asunnon pois.ihan sama.en jaksa enää turhaa jauhaa asioita.älkää mua uskoko.asun täällä. ;) vittu. Sama kuolla kuin yrittää mua ei uskota. Heihei.ilmeisesti on shn takia pakkohoito kai?

vuosi ja 13.1 perjantai

editt//13.1 perjantai
twitterissä uutisia isommin tilanne on kamaka oon toista pv sisätaudeilla eka tipassa ja nyt illasta alkaen nenämahaletkussa part2 elämäni läskeimmässä kunnossa nokkaletkuun en oikeesti tajua tätä yhtään sanotaan et kuolen kohta jne.ja nm en tajua kun oon oikeesti läskimpi kuin ikinä...ja laiska paska en jaksa itteeni kantaa enkä toimia.mutta en syö en juo niin kauan kun oon näin saatanan läskissä kunnossa isompi läski kuin ikinä.en oo noussu ylös kun en pääse laiska läski os8 ja vitun nokkaletku. Toinen blogi löytyy tuolta vasemmalta alanurkasta
////edit end //////
alkuperäinen:
samaa soppaa uudestaan ja uudestaan.
Samoja käytäviä, seiniä ikkunoita ja ihmisiä.
Mikään ei oo muuttunut joku vois luulla.

Vuosipäivä - epäiloinen. Vuosi sitten 11.1.2011 krista käveli teholta-sisätautiosastolta-hullujenhuoneelle.

Kyllä mä kapinoin vastaan ja tein kaikkeni etten joutuisi hullujenhuoneelle jossa mua ei vaan voida auttaa, missä syömisvammaani ei voida auttaa, muhun ei luoteta ja ollaan vihaisia. Soittelin vihoviimeisillä voimillani ympäri ämpäri etten joudu hullujenhuoneellle maanpäällliseen helvettiin.

näin vuoden viisaampana tuostakin ajasta viisastuneena voin sanoa puhtaasti ja rehellisesti että asiat on muuttuneet henkisesti ja ihmisenä ehkä paremmaksi kuin ennen ainakin aikuisemmaksi. Mutta valitettavasti voinn sanoa aidosti että syömishäiriö on pahempana tällä hetkellä kuin se oli vuosi sitten ja multa on voimat loppu. Vaikka se ei minusta näy päällepäin on se pahempi kuin koskaan..silti yritän...

Puuttumatta nyt enempää ja isommin siihen mitä kaikkea oon epäonnistunut vuoden aikana tekemään....miten kukaan ei vieläkään ymmmärrä mistä kaikessa on oikeasti kyse, itse sen tiedän ja ymmärrän ilmeisesti iskäkin mutta ei kukaan hoitopuolen porukasta sitä näe - olen liian erilainen syömisvammaseksi...

Vituttaa suoraan sanottuna vituttaa katella samoja osaston käytäviä viikko,kuukausi,vuosi tolkulla kaikkia tapoja ja sääntöjä sairaalaa ylipäätänsä. Vituttaa kiertää samaa kehää ymäpäri. Vituttaa kun asiat seisoo paikallaan en saa apua..en jaksa enää taistella asiasta tiedän ettei ymmärretä eikä jakseta minua, eikä osata auttaa ( edelleenkin tiedän kuka tekee suurimman työn) mutta on se jännä kun oikeasti apu tuki ymmärrys on nyt 0 ja mun pitää täysin yksin selviytyä kaikesta eikä siitä nyt tule yhtään mitään.
Jumitan vaan oleilen vain hullujenhuoneella paikassa jota vihaan enemmän kuin mitään..en selviä itsekkään.

Pakkolenkki jumppa liikunta, pelko, pakko pakko pakko joka asiaan pakko pakko olla syömättä juomatta jne. ikuinen pakko.  ikuinen paha olo. viime torstaista alkanut alamäki jatkuu lujana " en voi syödä enkä juoda ennen kuin tämä vara ravinto läski on saatu pois minusta " en jaksa olla läskimmässä kunnossa kuin koskaan..
en syöny oo, en juonu oo.
Sain nestelistan - unohin täyttää sitä ja unohin samoin myöskin j uoda ei sekään listia auttanut asiassa. ei sitä kukaan muu taida muistaakkaan kuin minä.
ruokapäikky - ammottaa tyhjyyttään ähky vaikken syöny oo, ahmin jos syön ihan vain jotain ...
tenoxit ei auttanut uneen - melatoniintkaa nei - opamoxi isoi sellanen ei sekään au ttanut valvoin koko viime yön..
kannettiin tupakalta vaakalle maanantaina hoitaja kanto läskin painavan lyllyvän kristan vaakalle kaikkien hoitajien ja lääkärin eessä toteamaan vaan sen että oon läskissä kunnossa.
pakkolenkki-jumppa liikunta jne. sata syytä laihutaa sata syytä olla syömättä. Samalla haluaa kaikesta tästä eroon toipua tervvehtyä päästä helvetistä pois, päästä elämään mutta kun ei voi ei voi tästä läskimmäksi tulla enää ja sillä ei voi syödä :( ja jps syö lihoo, lihoo vaikkei s yö.

Pahempi olla minä kuin koskaan aijemmin.

Tää on sitte unen pöpperössä pää sumussa kirjotettu kun en oo tosiaan nukkunu.

mutta joo oikein iloista ja mukavaa vuosipäivää hullujenhuoneella! saakeli epämukava päivä. Menee ihan päin peetä.

ps. se toinen blogini löytyy edellisestä tekstistä linkkinä ja tuosta vasemmasta sivustsa linkkinä.

2011-2012 + 6.1.2012 edit

Hyvää uutta vuotta 2012! 

toivotaan että mulla menis vihdoin ja viimein tuleva vuosi paremmin kuin tämä vuosi kun on sattunu ja tapahtunut.

Hyvää uutta vuotta!
ps. toinen blogini löytyy tuolta vasemmalta sivulta linkkinä.
ja tästä myös piilopaikka

vuoden vaihtumista kuvina joissa ei näy ihmisiä:

Edit 6.1.2012. 

toinen blogini löytyy myös tästä ja sivusta linkkinä. tästä toiseen blogiin.
ja miten mulla menee nyt, ihan päin helvettiä on menny jo pidemmän aikaa en hallihe yhtään ite tätä hommaa viimeinekin hallinta hommastani on lähtenyt pois, en halua luovuttaa vaan toipua ja elää mutta joko tässä pettää mun kroppa tai mä tapan kohta ittteni. Nyt 6.1 tuntuu siltä että mä voisin tappaa itteni koska vain mä en kestä tätä sairautta en enää, enkä itteäni en enää....mä taidan luovuttaa ja kuolla joko oman käden kautta tai kropan pettäessä samapa tuo kunhan tapahtus pian. En nimittäin kestä enää tätä kuvotttavan läskiä lyllyvää kehoa ja turhan päiväistä elämää hullujenhuoneella ja ruokaleikkiä painoa, kokoa pahaa oloa en jaksa. ilman ketään joka ymmärtäisi missä mennään oikeasti mistä on kyse jne. Olen pahoillani. Olen pahoillani myös jos enää koskaan en kirjoita.Tästä mun ajatuksesta tällä hetkellä että kuolen mahd.pian ja helvetin pahasta olosta yms. ei tiedä oikeasti nyt kukaan muu mitään kuin minä ja ne jotka tän nyt lukevat. Aikalailla elän niin kuin viimeistä hetkeä koska vain....koska en vain enää jaksaisi, mutta en halua olla inhottava muille joten pakko jaksaa puhua jutella hymyillä nauraa ettei kukaan pääse mun muurin taa ja tiedä totuutta minun pahasta olosta...jotenkin en osaa enää tuoda tunteita niin esille kuin ennen, kiukuttaa ja raivostuttaa mutta eipä sitäkään kukaan tiedä. Aikuistuin kai sitten 2011. Ja kuolin 2012. tiedän joutavaa on kuultu ennenkin höpinää mutta tietäisittepä äänen painot ja sen mitä se todellisuus on, mistä on leikki ja paska kaukana. Olen vain aito rehellinen itteni.....

sain ihan ite auki ekaa kertaa ikinä, syömiset vieraille.

no en oikein osanu mennä oikeeseen paikkaan 20:00 kattomaan kaupungin raketteja, mutta kyllä niitä sieltä sitte näky. ekaa kertaa ikinä katon tältä puolelta kaupungin raketit ja itken. 

20:00 kaupungin raketit paukkuu ja krista itkee kulunutta vuotta toivoen parempaa uutta vuotta

raatihuoneen torilla kohti onnelaa matkustamme korkkarit jalassa..tästä takaste tulo yksin puoli kahen aikaan jalat ei kantanu, tärisytti ja kaaduin sata kertaa kun en jaksanu kävellä...ja voin sanoa en ollu päissäni.

vähän vuotta 2011

Normaalisti tähän aikaan vuodesta oon kirjoittanut pitkän kirjoituksen siitä miten vuosi on mennyt, kerrannut kaiken, jotenki tällasen" rauhallisen, paikallaan pysymisen, mitään tapahtuneen vuoden jälkeen" köh...tuntuu vähän tyhmältä alkaa kerrata kaikkea tuota mitä on tapahtunut. Mutta jos jotain ketaisin ihan huvikseen.
2011

oulu toukokuussa pääsykokeissa käydessä.

kajaani linnan rauniot jollakin lenkilläni kuvasin

..kaikki alkoi vuoden vaihteen itkemisestä rakettien paukkeessa isosta toiveesta ja tunteesta että tästä vuodesta tulee parempi, vihdoinkin voisin paremmin mutta...

...5.1.2011 illalla olinki päivystyksessä ja siitä teholle, teholta sisätaudeille ja sieltä hullujenhuoneelle koska otin vähän liikaa nesteenpoistajia meinas henki mennä.
Siitä sitte taas hullujenhuoneelta päivystykseen,tippaan, sisätaudeille, tippaan, nenämahaletkuun, hullujenhuoneelle, kokkolaan, hullujenhuoneelle, kokkolaan, hullujenhuoneelle pakkohoitoon, vapaa ehtoiseen hoitoon, kotiin, tarkkailuun, kotiin, junan alle, hullujenhuoneelle, sisätaudeille, hullujenhuoneelle, sisätaudeille, välissä jotain miljoona kertaa koko vuoden aikana päivystykseen millon mistäkin syystä, erittäin noloa.
...eli sellanen vuosi hullujenhuoneella todella hienoa, kamalin paikka mitä olla voi ja melkein vuosi kokonaan siellä välillä kävästen jossain muualla hävettää :(

Oonhan toki ehtiny tässä vuoden aikana touhuta muutakin kuin hullujenhuonetta, sisätauteja,kokkolaa,tippaa jne.

oli teho,tippa, kokkola, paras kaveri ja koru sen kanssa, pääsykokeita kajaanissa ja ouussa, oulussa käynti visiitti ennen pääsykoepäivää, lepo paikka saiaalalla, vili koirani rakkaani, kalajoen reissu parhaan kaverin luona, kuopion reissu, pidennykset, koiran hauta jouluna.

..käväsin viisissä pääsykokeissa kajaanissa että oulussa, tein kaikkeni lukiessani ja hakiessani kouluihin ja perseelleen meni kaikki hylätyksi jostakin syystä.
...irtisanoin asunnon ilman tietoa uudesta asunnosta..ja tuurilla sain uuden asunnon.
...matkustin raahen kautta kalajoelle kaverin luokse, seikkailun ja tuntemattoman seudun kautta olinkin parhaan kaveerin luona kalajoella, ja sieltä tultiinkin piipaalla ja oulaisiin,sieltä junalla iisalmeen jossa pallotin yksinään kesäyössä iho palaneena junaa kajaaniin odottaen.
...seikkkaillu oulu, kajaani, kokkola, kalajoki, alueella. normaalisti pallotan kajaanissa koko vuoden nyt en voi sanoa niin, oikeesti todella paljon mukavampi matkustaa jne. kuin pallottaa yhessä kohti.
...tehny käsitöitä(joita vihaaan) todennu että jotkut paikat ei oo yhtään mun juttuja ja helpottunut siitä tiedosta itelleni ettei ne oikeesti oo paikkojani.
...käyny extempore kuopiossa kaverin kanssa päivän reissulla shoppailemassa ja ihastumassa siihenkin kaupunkiin.

Kalajoki, kun krista näki ekan kerran meren

...laulanu karaokea aika useastikkin itteni nolostuttaen muiden kuullessa ja järkyttyen mun lauluäänestä.
...käyny ratsastusterapiassa ja hoksannu miks porukka tykkää hevosista.
...tutustunut todella paljon uusiin ihmisiin.
...meinannu tappaa itteni pari kertaa epäonnistuneesti.
...äänestänyt.
...henkisesti toivottavasti kasvanut aikuiseksi ja raivarit historiaa(näillä näkymin)
..irtisanonut puhelinliittymän ilman uutta...
..pidentänyt hiukset.

..otttanu paljon kuvia, kattonu housea,frendejä,gilmoren tyttöjä dvd:ltä.
...matkustannu piipalla, pakoillu poliiseja ja ambulanssi porukkaa metikössä.
...käyny järvellä.
...kaahlannu meressä
...keilannu vuokatissa
...hankkinu uuuden tietokoneen
...matkustanu se on paras juttu koko vuonna, krista tykkää reissata oikeasti krista tykkää siitä.

24.12.2011 Vilin kopin eteen laskemani kynttilä

Että kaikkiaan sellanen epärauhallinen, epänormaali vuosi minulle. Paljon yhtäkillisiä muutoksia kännykkäliittymä,asunto,matka,hiuksien pidennys, Mukavan paljon vaihtelevaa seikkailua ympäriinsä, sosiaalistumista,raivareitten katoamista, tippaa, hullujenhuonetta, fyysistä huonoa oloa, psyykkistä huonoa oloa. Lukon avautuminen päässä ja henkinen kasvu.
Kaiken kaikkiaan sanon että kamalin vuosi tähän mennessä sairastaessani kamalin, raskain, epätoivoisin, kamalin. Muista ihmsistä ja omasta opista saa tää vuosi ehkä sen 1 pisteen muuten nollilla mennään.
voin rehellisesti sanoa ensimmäistä kertaa koskaan, että asiat olisi muuten ihan ookoo ja pärjäisin kotona ilman näin pahaa syömishäiriötä....joka hallitsee KAIKEN enkä kykene mihinkään.
Erittäin raskas vuosi 2011, erittäin huono vuosi. Luulin 2008-2009 olevan pahinta mitä on ollut, mutta kyllä se on tää vuosi.

en jaksa kerrata tuota koko vuotta niin paljon on tapahtunut, sattunut, muuttunut. Paljon paljon muutakin kun sairaala, syömishäiriö, itsetuho. Mutta kun en halua muita ihmisiä sotkea blogiini. Antaa täää yksipuolisen kuvan mutta olkoon niin...paljon on muuttunut, mennyt eteenpäin, tapahtunut mutta syömishäiriö on vain aidosti ja oikeasti pahentunut. niin ja mä en enää esitä mitään mä oon vaan krista aidosti ja rehellisesti.

Ohi olkoon, aivan kamala vuosi syömmishäiriöni takia. muutoin muutoksen vuosi onkin ollu.

vuoden 2011 arvosana asteikolla 0-10 on: 2, pisteitä saa matkat ja mukavat ihmiset 1 ja toisen pisteen oma muutos. Muuten menee miinuksilla sairauteni takia jota en oikeesti jaksa.

Toivotaan että oon vuoden päästä vielä elossa, ja oikeasti jo paremmassa voinnissa, että oikeasti voisin toipua tästä eikä henki jotenkin menis tässä touhussa..toivotaan että henki säilyy...se voi tässä lähiaikoina lähtäkkin eikä nyt oo mikään leikin asia sairaus on pahempana kuin koskaan ja mä oon voimaton sen edessä...

jeps mutta ajatettuna tulee teksti tuossa illalla vielä. Semmonen yksipuolinen kuva tästä vuodesta ( mä taas selittelen?) kyllähän tätä vuotta voi lukkee blogistani.

kiitos ihmisille jotka on olleet seurassani ja jaksaneet minua tän vuoden :).

Hyvää joulua 2011!

edit// Twitteristä löytyy uusimmat kuulumiset, blogiin jompaan kumpaan kirjoitan ihan lähi aikoina kunhan saisin ajatuksia kasattua yhtään mihinkään suuntaan.

Hyvää joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille ihan kaikille tasapuolisesti :) 

rauhallista ja mukavaa joulun aikaa 2011!

toivottaa Krista...

joululahja minulle, hiukset. pahoittelen tuota hiuksien omistajaa kuvasssa tiedän todella hyvin sen olevan kamala pullapalo ja ihmepullukka. 

Mutta ihan kaikesta huolimatta toisessakin blogissa toivotin jo hyvät joulut ja joulut täällä myös joulun viettäville ja niitä ei viettäville. 

viikko viiskyt - taisin eläää..

Hieman erilainen ja aika vauhdikaskin viikko alkaa olla paketissa, kaiken kaikkiaan viikko viiskyt oli hyvä.
Sain olla kaverin kanssa maanantaina kuopiossa shoppailemassa päivän juna matkan varrella ja tykästyin kovin kaupunkiin että ystävääni parhaaseen, ei sillä etteikö ongelmia olis tullu syömisten ja ahistusten ynnä muiden kanssa tai mitä muuta mulla on mielessä. Käyköhän tässä nyt niin että kaikki kaupungit ..missä käyn tykästyn niihin ja haluan muuttaa sinne...yhtä kaupunkia lukuun ottamatta josta en tykänny yhtään.


Ma 12.12.2011, Kajaani-Kuopio-Kajaani + kaveri ja junamatkat. Todella mukava reissu jos olisin vielä kunnossa enkä jossain sairaalassa ja pyörtyisi ja alkaisi oksentaa kaikkea mitä suuhuni pistän samalla pois. Se oli sellanen 11:50-20:50 mittainen nonstop paitsi junassa kukopio visiitti. Palasin ossalle sen jälkeen.

12.12.2011, ilta hämärtyy väsyneitten mutta kuopioon ihastuneitten shoppailijoiteen kanssa, parin tunnin päästä ois junaan lähtö. Heikotus ja tori remppa pilas maiseman mutta kuopio oli ihana. Ostettiin just mulle hiukset kaupasta ;D ja yritettiin metästää kahviota sitä löytämättä ko kaikki oli menny kiinni.

12.12.2011, junassa  kuopio-kajaani, vaihettiin vaunua ja istumapaikkaa pidettiin liikaa meteliä ja saatiin ihan oma junavaunu pikajunasta ja neljällä penkillä nopeastihan se meni kikattaessa matka takasin ja ostoksiakin tuli tehtyä.

12.12.2011, kuopio-kajaani junassa tulossa ihan kohta kajaanissa takaste - mitä ihmettä? lyhyt hiuksinen on pitkä hiuksinen?!?!

Tiistaina 13.12.
Oli heti aamusta ratsastusterapia monen viikon tauon jälkeen, yleensä ollaan maastossa hevosen kanssa nyt oltiin sisällä ööö maneesissa ja mä sain ohjata sitä hevosta kääntymään oikeelle ja vasemmalle kuulema oli niinkuin oisin ennenkin tehny sitä, hitto että pelkään aina että se heppa särkyy mun alle tai satutan sitä ku kosken siihen tms. mutta oon tykästyny tuohon. Heppaterapian jälkeen oli taas tuhottoton väsymys. Sit sain taas kummaksuvia katseita osakseni kun hiukset on yhtäkkiä kasvaneet. Maanantai iltana sain extemoporee tietää että mulla on ravitsemusterapia tiistaina yheltä ja aattelin että vittu taas tulee samanlainen 3 croisanttia ja tonnilaka purkki lista tai jotain muuta vastaavaa kuin kesällä tai jotain muuta kamalaa. Oli aikamoinen yllätys kun ravitsemusterapia aika tuli ja siellä istu tutun näköinen nainen mutten tienny mistä se oli tuttu ennenkun hetken olin istunu hoksasin.
Tein sellasen jonku nälkiintymis aste testin tai jonkun mistä ruksasin melkein kaikki rastit oireista joita mulla on siis näitä mun fyysisiä vaivoja - tulipahan selvyys siihen että mä en niitä kuvittele päästäni ja keksi vaan ne on ihan totta ja kuulema vakava asteinen tilanne tms. Kalaöljykapseleita, sinkkiä, kalkkia, monivitamiinia ja niitä lisäravinne juomia ja että tartteisin toisen hoitopaikan kuin sen sekaosaston ja ois vähän kiirus että ruokaa menis alas ettei joudu nokkaletkuun tms. Se asenne ravterillä oli tosi hyvä ja ymmärrys että tää on totta oikeesti. oonhan mä ottanu nyt yhesti niitä ravterin suosittleemia lisiä tänä aamuna ja oon juonu lisäravinne juomia.Mä teen yhteistyötä..mutta tartteisini apua tähän syömishäiriöön masennus on voitettu enkä halua kuolla eikä osasto voi auttaa syömishäiriössäni - eikä terapia riitä - enkä todella pärjää kotona - eli mitä helvettiä nyt tehään - kun omat keinot on loppuun käytetty oikeasti. Hoitokokoukseenkin tämä oulun osasto ajoilta tuttu ravterri ois tulossa kun noi saisivat aikaan sen hoitokokouksen järjestettyä. jonnekki ouluun olis kuulema tosi hyvä päästä nyt vaikka syömishäiriöklinikat ei oo toiminu mulle...en tiiä on taas soppa ja tenkkapoo. Iskäkin on halukas tulemaan mukaan hokoon ja asioihin yleensä mukaan että saisin itteni kuntoon.

En halua kuolla mutta tässä käy niin että joko syömishäiriötappaa minut tai minä väsyn ja tapan itteni syömishäiriön takia...tai kroppa pettää ennen mua niinku mua on jo varoteltu tässä.

Keskiviikkona en muista mitä tapahtui mutta öö mulla tais olla tän vuoden viimeinen terapia keskiviikkona ja muistin yhtäkkiä aikapaljon mun syömisvammailu asioita joista oon erimieltä toisen kanssa kun toinen ei tiedä taustoja. Ainiin ja keskiviikkona suhtautuminen, asenne ja käytös mua kohtaan osastolla muuttui mua helpottavaksi. Niinkuin toisessa blogissani olen kirjoittanutkin asiasta....jota olen puoli vuotta kirjoittanut mikä on nyt julkinen mutta piilotin aijemmat tekstini löytyy kyllä tänkin blogin avulla jos osaa ettiä.

Torstaina illalla tein taas jonkun oman ihmeeni, tartuin virkkuu koukkuun ja aloin virkata huomasin että mulla on aika näppärät sormet, ja että ihmiset tulee hakemaan mua luokseen, hakeutuu mun seuraan, nauretaan ja jutellaan puhutaan ja ollaan....miks ne haluaa tämmösen ihmisen seuraan tulla ja mikä hitto sekin on että mä joka inhoan virkkaamista ja neulomista teen kumpaakin taas...oisko se että luin jostain että virkkaa tai neulo että et syö...mietin mä samalla asioita syviä. Ei ikinä pidä sanoa en ikinä.

Perjantain tullessa odotin saavani kaverilta varmistus soiton tai viestin että nähdään illalla, lähdin lomalla päiväksi keskustaan hoitamaan näitä tähän aikaaan vuodesta hoidettavia asioita syömiset meni ihan päin puuta heti ja olotila pakkaselle heti kotona käydessä - ei onnistu yhtään - en pärjää. yritin. Kaupassa käynnistä ei tullu yhtään mitään ja odotin odotin että kaveri jo soittas että on tulossa hakemaan.

Kello tuli seittemän ja kaverin auto tuli mun asunnon eteen, alkoon ja cittariin kuoharia ja jotain muuta siitä kaverin luo meinasin pyörtyä ja siitä sitte pikkujoulujen juhlinta alkoikin. Kuoharia, pelilauta, telkkari, juttelua, naurua, kuumuutta, videota, valokuvia, laittautuminen.

16.12.2011 kaverin kanssa pikkujouluissa.ahisti mutta ei sitä tarvii maailmalle kuuluttaa tai jäädä tuleen makaamaan.

Siitä keskustaan jalat kevyin askelin kohti teini baaria että päästään halvalla sisään pari drinkkiä ja korkattiin tanssi lattia, sit vaihettiin baaria ja mentiin toiseen paikkaan laulamaan matkustaja ja joku toinen kappale..oudointa tässä oli se että mä en saanu olla yksin....mulle tarjottiin kallis juoma, mihin meet, tuu tänne, oot aika kiva, äläs mee, ootpa varovaisen näkönen, hyvä laulu, istu tähän no minähän istuin kun kaveri liukeni hetkeksi paikalta ja törötin kaverin kanssa loppu illan samassa paikassa, puhelin numerokin vaihtu...että terve mihinhän mä oon taas itteni sotkenu.

viimeiset juomat.

Kunto loppu kesken vanhuksilla puol kahelta, mut talutettiin toisesta baarista taas ulos ja meinattiin soittaa ambulanssi, raahaannuttiin kaverin luokse kärsimään huonosta olosta ja kunnon loppumisesta. Sain jäädä kaverin vaivaksi yöksi sen ihanalle pehmeällä sohvelle nukkumaan en mitenkään ois jaksanu enkä uskaltanu tai pystyny olla asunnossani. Maailmakeinuu ja oksettaa enkä nuku koko yönä, aamulla kaverin kissa tulee viereen silitettäväksi. Kaveri vie mut kotia aamusta ja ihmettelin kun viesti piippasi luulin ettei niin päissään kukaan enää muista myöhemmin.
En minäkään muista ja kauhee olo ku en oikein saanu syötyä.

Lauantaina 17.12
olin ilmeisesti vieläkin päissäni kun en saanu krapulaa enkä nukkunu koko yönä, puhelin pirisi tai viestitti koko päivän läpeensä monelta monelta ihmiseltä. Kävin vanhempien naapurissa kattomassa koiran pentuja taas joihin oon ihan ihastunu ja halusin toisen niistä itelleni. Vanhemmat alko tehä ruokaa ja iskä nakkas mtu sairaalalle tärisemään ja palasin osastolle en mä pysty oikeesti olemaan kotona tää on niin kauheeta....mikä mua auttaa mun syömishäiriössä :( en halua kuolla eikä ruoka mee alas tai oksennan jos syön, en jaksa, pahoinvoin tai maha jotain...sydän jotain. niitä lisäravinne juomia oon juonu ja toisinaan saanu iltapalaa kun oon pyytäny mut en halua olla vaivaksi.

Aika vauhikas viikko mutta tosiaan en sano suoraa osoitetta toiseen blogiini vaikka kuinka kyselisitte tästä blogistakin sen löytää se on ehkä mukavampi luettava. piilossa se on joo..mieti mieti. näkyvillä kuitenkin.

Läskiahistus ja muu on kamala...mutta mä en oikeesti jaksa enää kirjottaa tukehun kuumuuteen vauhikas viikko takana. Läski ahistaa, ruoka ja muut ongelmat paitsi kuoleman halu ja masennus on samana kuin tähänkin asti niitä sen enempää kertomatta, asenne on eri ja apua pitäs saada mutta mistäpä :( perhana, ennenku kuolen ja joo tiedän itte se työ on tehtävä mutta tukea tarviisiin. Siis syömisvamma on samana kuin aijemmin yhtä vaikeaa kuin aijemmin mutta oompahan eläny tän viikon kerrankin.

- pitäs saada apua tukea että saisin itteni kuntoon hakemaan kouluun keväällä, muuttamaan, hommaan itelleni koira, ystäviä, harrastus...tää asia vain seisoo nyt kun mä en löydä keinoa taisteluun sh:ta vastaan :/. ei läski saa apua oon aina liian hyvässä kunnossa että otettas tosissaan paitti se rav.terri otti kyllä todesta minut..ainakin se tuntuma tuli ja ehkä hoitohenkilö kuntakin sen jälkeen tajusi että ne mun oireet on oikeita eikä feikkejä ja että mä en oo sekasin tai pelleile vaan puhun totta ja teen yhteistyötä että oon muuttunut en tiedä -
 jos jotain sanoo ääneen se menee pilalle jos jotain kirjottaa se menee pilalle.

- krista -